Puoli kiloa päivässä!

Toivottavasti joku muukin kamppailee saman asian kanssa: lapseni ei syö.
En haluaisi myöntää sitä. Olen aina ollut sitä mieltä, että esimerkki on tärkeä. Lautasmalli kunniaan. Puoli kiloa vihanneksia päivässä....
Se tekisi siis seitsemänhenkiselle perheellemme 3,5 kiloa vihanneksia päivässä.
Mitä ihmettä??? Saako joku oikeasti lapsensa syömään vihanneksia ja kasviksia?

Siihen on yksinkertainen vastaus: saa. Olimme loppuvuodesta tuttavillamme syntymäpäivillä. Heillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Ilmeeni mahtoi olla näkemisen arvoinen, kun kaikki lapset istuivat tyytyväisenä pöydän ääressä ja söivät. Lautaset olivat pullollaan erilaisia salaatteja, tahnoja, kasviksia, suolaisia piirakoita jne...

Samalla oma 3 -vuotias tyttäreni katsoi epäuskoisesti vieressäni ja halusi saada yhden keksin. Täytekakkua hän maistoi lusikallisen: äiti, tää on pahaa. Itse pidän tällaisia äitejä taikureina. Eihän siinä muusta voi olla kyse!! Meidän viidestä lapsista kaksi vanhinta, jotka ovat jo teini-ikäisiä, syövät kohtuu hyvin aivan perusruokaa. Salaattiakin joskus, jos on pakko ottaa.

Pienempiä lapsiani olen uhkaillut ja kiristänyt. Kehunut ja palkinnut. Kertonut kuinka afrikassa joutuu syömään pelkkää kuivaa riisiä ja juomaan kuravettä. Uhkaillut, ettei koko päivänä saa mitään muuta ruokaa, jos ei syö. Lahjonut, että kun reippaasti maistaa, saa oikein hyvää jälkiruokaa. Näyttänyt joka päivä esimerkkiä, koska itse syön mielettömiä määriä kasviksia ja vihanneksia. Yrittänyt olla sinnikäs ja tehnyt silloin tällöin pelkkää kasvisruokaa ruoaksi.

Mutta ei. Eipä tämä ole ainakaan vielä tuottanut minkäänlaista tulosta. Mutta tarkemmin kun miettii, olenpa itsekin kasvanut pelkillä nopeilla hiilareilla!!
Täytyykö sitä oikeasti kantaa huonoa omatuntoa kaiken muun lisäksi sen takia, että kaikki lapseni rakastaa perus kotiruokaa? Lihapullia, kastikkeita, muusia, nakkeja, makaronia... kaikkea sitä mikä on OIKEASTI hyvää!
Kyllä aika-ajoin varmaan vieläkin pakotan lapsiani maistamaan kaikkea, mutta olen tullut siihen tulokseen, että kyllä ne sitten joskus tykkäävät muustakin. Niinhän minäkin! :)

Ruoanlaittohommissa!