Ihailin aina hänen isänsä auktoriteettia. Hän tuntui todella isolta ja pelottavalta, vaikka mukava mies olikin!
Nyt aikuisena olen hänet monesti tavannut, enkä saata uskoa samaksi mieheksi. Eipä hän mikään iso mies ole, vaan normaali kokoinen. Eikä edes ollenkaan pelottava! ;)
Itselläni on jonkinlainen auktoriteetti. Tai ehkä sanoisin ennemmin sitä "käsittelytaidoksi". Osaan käsitellä lapsiani oikealla tavalla siten, etten joudu käyttämään ruumiillista kuritusta. Osaan laittaa meillä jonkinlaisen järjestyksen aikaiseksi ja ratkaista ristiriidat. Tämä tosin vaatii ihan hirvittävästi henkistä jaksamista.
Miten paljon vaatiikaan pysyä jatkuvasti itse rauhallisena, kun lapset huutavat ja tappelevat väsyneenä? -Paljon!
Ja se äiti joka väittää, ettei huuda koskaan, valehtelee.
Meillä on MMA Imatralla alkanut pyöriä kamppailukoulu kaksi kertaa viikossa ja se vaatiikin jo ihan toisenlaista auktoriteettia!!
Mukana on kymmenkunta erittäin innokasta lasta. Itse olen yksi kolmesta ohjaajasta, eikä minulla ole minkäänlaista kokemusta ennestään harjoitusten vedosta lapsille, joten minulle tämä on opettelua.
Joka treeneissä ymmärtää taas vähän enemmän mitä juttuja kannattaa teetättää ja mitä ei. Suurin ongelma on tullut siinä, että on uskomattoman vaikeaa yhdistää sopivasti leikkimielisyyttä, kisailua ja kamppailua niin, että mielenkiinto kaikilla säilyy!!
Lapset ovat eri-ikäisiä; pienimmät tokaluokkalaisia ja isoimmat jo yläasteella. Myös tämä tuo ison haasteen harjoituksiin. Isommat ovat todella motivoituneita ja nopeita oppimaan, kun taas pienemmillä saattaa olla mielessä vain polttopallo!! :)
Mutta on niin ihana huomata, kuinka tärkeäksi jo nyt on tullut näille kamppailukoululaisille. Jo muutamassa viikossa näistä muksuista näkee heidän persoonansa. Vapaa-ajalla lapset tulevat nykimään hihasta, moikkaamaan jne. Isoimmat kertovat coopperin testeistä ja koulumenestyksestään, pienemmät selittävät lomamatkoistaan ja pienistä sisaruksistaan. Innolla odotan mitä tästä tulee ja miten nämä kamppailukoululaiset edistyvät!!
Itse otin pari viikkoa sitten ensimmäisen amatöörivapaaotteluni Carelia Fight:issa. Matsista jäi todella hyvä fiilis, vaikkakin näin jälkeenpäin monesti on tullut mieleen mitä pitäisi tehdä toisin, että seuraavalla kerralla tasurin sijasta tulisi voitto!!!
Tulevana viikonloppuna olisi sitten edessä uudenlainen koitos; ensimmäiset kisani sinivöisten sarjassa!! Eli kyseessä on No-Gi Finnish open Helsingissä. Sarjassani on neljä todella taitavaa ja vahvaa tyttöä, painoluokka on -66 kiloa.
Ensimmäisenä vastassani on vapaaottelija Niina Aaltonen, joten perhosia on jo nyt vatsassa!!
Mukaani lähtee tietysti valmentajani mutta myös ihana ystäväni Maaria, jonka kanssa kisojen jälkeen lähdemme Cage:en katsomaan lisää hienoja matseja!!! Kyseessä on erittäin odotettu ja ansaittu irtiotto kaikesta tästä kiireestä ja stressistä, mitä tämä elo on nyt muutaman viikon ollut!!
Voin sanoa, että tämän perhe-elämän, vuorotyön ja kovan treenaamisen yhdistäminen ei aina ole kovinkaan helppoa. Jos haluaa oikeasti tämän onnistuvan, täytyy varautua siihen, ettei päivän aikana ole hetkeäkään aikaa istua!! Organisointi on kaiken A ja O. Etukäteen on pakko suunitella miten vie lapset harrastuksiin, missä välissä siivoaa, tekee perheelle ruoat ja mahduttaa vielä omat ja miehen treenit aikatauluihin. Mutta silti tämä kiireinen elämä sopii minulle, vaikkakin ukko varmasti on tyytyväinen, kun viikonlopuksi talo hiljenee. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti