Jiu-jitsua!!

Viime viikonlopun kultajuhlan jälkeen sanoin ystävälleni, että aion pitää viikon treenitauon! Olin sitä mieltä, että se oli ansaittua! Olin varma, että kroppani tarvitsee sitä!!
Noh, sen jälkeen olen käynyt salilla viisi kertaa treenaamassa ja aion mennä myös tänään....
Miten se onkin niin, että jopa yksi välipäivä tuottaa vaikeuksia? 
On ollut muutenkin aika rankka ja hektinen viikko. Olen ollut koulutuksessa jossa päivät on venyneet aamuseitsemästä viiteen. Aihe on ollut mielenkiintoinen mutta univelka on näkynyt niin, että tunnilla on ollut vaikeuksia pitää silmiään auki! Kaikenkaikkiaan kuitenkin erittäin mukavaa vaihtelua normaaliin työarkeen. Sitten vielä kotona ruoat, siivoukset, pyykit, lasten läksyt jne.... Mieskin on juuri tämän viikon tehnyt pitkiä ylityöpäiviä.  Kyllä sen tällaisena viikkona taas huomaa miten paljon henkisenä ja fyysisenä apuna tuo mies on, vaikka hänelle tuleekin liian usein sanottua, ettei tee muka mitään...

Eilen tulikin sitten mukava yllätys, kun mummit olivat kyläilemässä. Ennen kuin huomasinkaan, anoppi otti kaksi lapsista mukaansa ja oma äitini yhden. Minulle jäi tuo vanhempi prinsessa ja voin sanoa, että tekee kyllä niin hyvää päästä välillä viettämään kahdenkeskeistä laatuaikaa hänen kanssa! Ja miten sen huomaakin kuinka kiltti lapsi on, kun saa viettää edes hetken aikaa äitinsä kanssa kahdestaan sen sijaan, että joutuisi jakamaan kaiken huomion!!
Olen kyllä pyrkinyt antamaan silloin tällöin kahdenkeskeistä aikaa jokaiselle lapselleni, vaikka se olisi vain kaupassakäynti.

Mutta takaisin tatamille:
En koskaan kyllästy sanomaan sitä, miten paljon se tuo minulle jaksamista, kun vetäsee BJJ -puvun päälle ja pääsee tatamille! Ei tarvitse välittää miltä näyttää; tukka pystyssä, hikisenä hinkkaa naamaansa paskaista tatamia vasten epänormaaleissa asennoissa.
Ajatukset ei pyöri töissä, lapsissa, kotiaskareissa, eikä missään muussakaan maallisessa. Vain siinä hetkessä. Sitä keskittyy täysin tekemiseensä ja miettii koko ajan mitä tekee seuraavaksi, miten puolustaa, lukottaa tai on parempi kuin toinen!!! Meidän seurassa on mahtavia treenajia. Isoja miehiä, jotka jaksaa kannustaa ja opettaa koko ajan uusia juttuja. Hienoa huomata, että joka treenin jälkeen on oppinut jotain uutta. On jengiä, jotka tulevat milloin vaan treenaamaan ja opettamaan, sekä valmentaja, joka jaksaa aina neuvoa, kannustaa ja kehua.
Meillä käy salilla vapaaottelua ja Brasilian Jiu-jitsua harrastamassa harmittavan vähän naisia. Aktiivisia naistreenaajia taitaa olla yhteensä neljä ja näistä neljästä kaksi on loukkaantumisten vuoksi hetken "jäähyllä". Tämä on harmillista, koska samankokoisten naisten kanssa treenaaminen on kuitenkin kaikkein mukavinta!! Onneksi muissakin seuroissa on sama tilanne ja tämän vuoksi järjestetään välillä joitakin naisten leiriviikonloppuja ympäri suomen.


Loppukevennykseksi: eilen treeneissä mukana oli 8 -vuotias sanavalmis tyttäreni, joka sanoo kyllä täysin aina mitä ajattelee. Pukuhuoneessa hän kysyi minulta: "äiti, miksi niillä joillain miehillä näkyy semmoset lihakset tässä mahassa, mut sulla ei näy?" :D Mitäpä tuollaiseen kysymykseen vastaisi??

Viikonlopun kisatunnelmia!!! :)